Hihnalla

Koska valtaosa kanssaeläjistämme on juuri ja juuri päässyt puusta alas eli tipahtanut kaupunkiin oman sukupolvensa aikana, on syytä korostaa erästä kaupungissa-asumisen miellyttävyyttä lisäävää seikkaa.

Yksi keskeinen käyttäytymisen paikka on ruokahihna

Kaupungeissa on etenkin lounasaikaan paljon sellaisia ravitsemusliikkeitä, joissa ruoka poimitaan itse lautaselle niin kutsutulta hihnalta. Vaihtoehtoisesti sitä kutsutaan myös linjastoksi. Koska lounasaika tavallisella työläisvirkahenkilöllä on noin parikolmekymmentä minuuttia, on syytä tietää, miten hihnalla eli linjastolla tulee käyttäytyä.

Hihnan eli linjaston alkupäässä on sievin (usein comic sans) fontein kirjattuna päivän meny eli ruokalista. Tosikaupunkilainen tekee alustavan "tätämulletänään" -valinnan jo kirjallista menyta eli ruokalistaa tavatessaan. Hidaslukuisen, hidasälyisen tai muuten vaan vähemmän nokkelan ruokailijan kannattaa tässä vaiheessa jättäytyä jonon hännille ja odottaa, kunnes hihnan eli linjaston ruuhkahuippu taittuu.

Hihnalla eli linjastolla liikutaan hyvässä ja sujuvassa rytmissä ja lusikoidaan tuotteita omalle lautaselle siinä järjestyksessä, kun ne on tarjollepantu. Suoraan hihnalta eli linjastolta ei laiteta tuotteita omaan suuhun. Edestakaista liikehdintää tai edestakas -kurkottelua tulee ehdottomasti välttää. Isot kassit, märät ja tupakanhajuiset takit sekä nuhaiset ja kuolaavat lapset tulee jättää ulos, työpaikalle tai narikkaan  - niitä ei missään tapauksessa saa kuljettaa mukana  hihnalla eli linjastolla. Jokainen sammioista kahmaistu lusikallinen tulee asettaa kokonaisuudessaan omalle lautaselle sellaisenaan. Tässä kohtaa ei ole tarkoitus nyppiä rusinoita eroon maksalaatikosta tai poimia salaatista pelkkiä meloninpaloja. Kertakauhaisu on riittävä annos -lisäkauhaisuja tulee tehdä vain jos ensikauhaisu osoittauti täydelliseksi hutiksi. Edestakaista puljausta on syytä välttää.

Koska hihna- eli linjastoravintoloiden ruoka tulee pääosin tarkkaan standardoituina puolivalmisteina, ei ruokailijan kannata turhaan käyttää aikaansa lihapyörykäiden tai kalaleikkeiden valintaan. Jokainen on taatusti ja tutkitusti  yhtä suuri ja rasvainen, joten valitsemisprosessi hihnan eli linjaston tässä vaiheessa on täysin turha.
Seurustelu ja kuulumistenvaihto on ehdottoman huonoa hihna- eli linjastokäyttäytymistä. Seurusteluun vararttuja alueita ovat vaatenaulakko ja ruokailua varten varattu pöytäryhmä. HUOM! Seurustelu veeseetilojen peilin edessä on myös erittäin epäkaupunkimaista, tästä lisää tämän kirjoittajan toisessa blogissa). Hihna eli linjasto on tarkoitettu ryhdikkääseen ja mutkattomasti etenevään ruuoan hamuamiseen, se ei ole  suomalaisen virkamiehistön smalltalk -harjoitteluun varattu alue.

Mahdolliset leivät, jos niitä nyt joku moukka edelleen syö, pitää voidella vasta omalla ruokailupaikalla. Leipien voiteleminen yhteysveitsellä jonossa on ajattelematonta ja piittaamatonta toisten ihmisten ajan ja kiireen aliarvioimista eikä sellaista kukaan kiireinen kaupunkivirkamies kykene lounasaikanaan sietämään. Parasta olisi jättää leivät poimimatta ja rasvat syömättä, näin säästyisi paitsi terveys, myös kallis aika. Ruokailijan tulee nimittäin ehdottomasti pyrkiä tavoittelemaan syömisen huippunopeutta, jotta ruokailupaikan vapauttaminen seuraavan kiireisen kaupunkilaisen käyttöön tapahtuu maksimaalisen tehokkaasti.

Hihnastolta siirrytään mieluiten ennaltamääritellylle paikalle nautimaan ravinnosta eikä mielellään seilata ympäri ruokasalia etsimässä mahdollisia tuttuja ja välttelemässä mahdollisia vihamiehiä.  Nopean, tehokkaan ja hyvinpureksitun ruokailun aikana voi vaihtaa muutaman sanan kanssaruokailijoiden kanssa kunhan ei puhu ruoka suussa ja kunhan varmistaa, ettei keskustelu ole liian intiimiä, liian äänekästä tai muuten vaaranna sitä tehokkuuden ilmapiiriä, jossa tärkeät ja kiireiset kaupunkilaisvirkamiehet haluavat syödä. Ja ne puhelimet otetaan pois siitä tarjottimelta tärisemästä.

Poistuttaessa ruuantähteet, ruokailuvälineet, serveetit, mukit ja lautaset lajitellaan oikeille paikoilleen, jolloin liikkeistä muodostuu rubikin-kuution täydellisyyttä imitoiva, kauttaaltaan koherentti ja hallittu liikkeiden ja siirtojen sarja.

Jämäkkä ja huomaamaton lounasruokailu on parhaimmillaan kohta, jossa voi osoittaa äärimmäistä kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Pahimmillaan jonossa notkuminen, juoruilu, haaveilu, ajattelu, päättäämätön säheltäminen ja eikusittenkitota -liikkeet antavat mahdollisuuden luoda ruokailijasta piittaamaton, kanssaihmistensä tarpeita väheksyvä moukkamainen kuva, jonka eheyttämiseen tarvitaan useita hampurilaisravintolassa suoritettuja piirakka mahassa muttei ketsupit leualla -harjoituksia.

Lopuksi haluan kiittää sosiaalisen median verkostooni kuuluvan henkilön maanantaista statuspäivitystä. Ilman sitä en olisi tullut ajatelleeksi, että maailmassamme on tällainenkin synkkä ja repivä epäkohta. Kiitos.

Vaklasin taas

Helsinginkadulla:
Kaksi parikymppistä miestä istuu kulmabaarin portailla jallupullon kanssa.
-Mä en ymmärrä, miks vitussa sä haluat tehdä töitä. Sit kun sä saat palkkaa niin valtio ottaa siitä hirveen osan.
Ottaa jalluhuikan ja jatkaa
-Ja sit sä vitun luuseri maksat sitä veroo ja sossu antaa sen mulle.
Toinen ottaa huikan ja vastaa.
-Nii-i. Vitun tyhmä ajatus.

Raitiovaunussa:
Kaksi kolmekymppistä naista lastenrattaineen. Matalalattiavaunu.
-Nyt siel Turkissakin maa järisee.
-Joo, ja Thaimaassa tulvii.
-Ihan kamalaa, kohta ei voi matkustaa siis yhtään mihinkään.

Vanhankaupunginkoskella:
Kuusikymppinen mies lappaa siikaa kosken partaalla eräasussa. Vierellä maassa lojuu heittouistimen vapa. Ohi kulkee nainen ja koira.
-Hei, mies huutaa, kulje kauempaa, älä anna sen koiran koskee mun vapaa. Mä oon nääs tosi allerkinen koirille. Et älä hei kuule tuu yhtään lähemmäs sen kanssa.

Kirjamessuilla:
Kaksi teini-ikäistä tyttöä juttelee
-Kuka se taas on se näyttelijä, joka esittää sitä Sofi Oksasta.
-En tiiä, mut tosi huonosti näyttelee.

Ihan kotona vaan:
Tytär puhuu mobiiliin.
-Mutsilla on uudet silmälasit, ihan samanlaiset kun  sillä Johanneksella, joka oli mun rinnakkaisluokalla viime vuonna. Johanneksella ei kyl oo hei monitehot. Joo-o. Siis nolooo-o.

Ihmisoikeudet

On aika listata uudet ihmisoikeudet. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus on kertakaikkisesti ajastaan jäljessä. Seuraavilla uusilla artikloilla sekä artiklan 3. lisäasetuksella pyritään saattamaan se vastaamaan nykypäivää.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Järjen, hyvien tapojen ja veljeyden puutteessa ponnisteleva ihmisihminen on seuraavien artikloiden avulla saatettava osaksi maailmanlaajuisia ihmisoikeuksia.

Artikla 1.
Autoilu

Jokaisella ihmisellä ja etenkin miesihmisellä tulee olla oikeus ajaa autolla niin kovaa ja niin paljon kuin ikinä lompakko kestää ja ylikin. Oikeus on poisantamatonta laatua myös silloin, kun ihminen on sairauden, aistivamman, vanhuuden tai vittumaisen luonteensa vuoksi vaaraksi muille kaduntallaajille. Autoa tulee saada ajaa myös pöllyssä, maistissa, kamoissa, dullassa, puhelin kädessä, pullo kädessä, muna kädessä ja ilman käsiä. Jokaisella autoilijalla tulee olla kertakaikkinen subjektiivinen oikeus ajaa päin punaisia valoja, yli jalankulkijan tai poikkisuoraan kohti raitiovaunua perustelluista syistä. Suojatie, eriväriset viivat tien laidassa ja keskellä ovat suosituksia, joita autoilijan ei tarvitse noudattaa oli hän sitten minkä värinen, sukuinen, taustainen tai uskontoinen tahansa. Koskee myös heteroita ja homoseksuaaleja. Ja niitä, jotka ovat siltä väliltä. Pyörätuolilla merkityt pysäköintipaikat on varattu invalidienyliajamiseen. Vastaavanlaiset koiran-, lastenvaunujen- tai rollaattorinkuvilla varustetut erityispaikat on varattu erityisryhmien yliajamista varten.

Artikla 2.
Mallasjuomien juonti

Jokaisella ihmisellä, myös naisihmisellä ja lapsi-ihmisellä tulee olla oikeus kellonaikaan, paikkaan, sääolosuhteisiin tai muihin miljöökysymyksiin liittymättä juoda itsensä tyhmäksi ja rasittavaksi niin nopeasti, toistuvasti ja perusteellisesti kuin kyseinen yksilö itse haluaa.  Mallasjuomien ja muun alkoholin juominen on perusihmisoikeus, jonka vaalimista etenkin suomi-ihmisten maailmassa tulee erityisesti tähdentää. Täten puistot, rappukäytävät, kauppojen aulat, julkisen liikenteen katokset, terminaalit ja asemat tulee täysin vapauttaa viinanjuontikäyttöön. Mikäli joku kukkahattupäämummo tai muu täti saapuu paikalle, jossa viinaa juodaan, tulee hänen ymmärtää poistua paikalta tai muuten osoittaa omalla käyttäytymisellään ihmisoikeuksien kunnioitusta. Mummojen lisäksi tämä koskee vammaisia, koiranulkoiluttajia, pienihmisiä aikuisihmisineen, sekä homoja ja heteroita ynnä kaikkia siltä väliltä. Oikeus viinanjuontiin on poisantamaton perusoikeus, jota tulee varjella perustuslainsäädännöllä, muulla lainsäädännöllä, laeilla ja asetuksilla sekä kaupunkien järjestyssäännöillä.

Artikla 3.

Jättääminen eli maastoon kuulumattoman materiaalin levittäminen


Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus toteuttaa itseään luovalla ja ennakkoluulottomalla tavalla. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus jättää itsestään jälki ihmiskunnan, kaupungin, korttelin tai kadunpätkän muistiin. Löysä pinsettiote, reikäiset taskut, pohjaton kassi, ripuloiva koira, liiallinen syljeneritys, eturauhasvaiva, yliaktiivinen virtsarakko tai märkäkeuhko ei ole jättäämisoikeutta vähentävä ts ihmisyksilönsyrjintään oikeuttava tai lieventävä seikka. Ihmisen biologiset perusvietit, joihin kuuluu reviirin jatkuva merkitseminen, laajentaminen ja vahvistaminen kuuluvat niihin syviin ihmisyyttä määrittäviin peruselementteihin, joita ihmisoikeuksilla erityisesti pyritään turvaamaan. Nykyihmisen eli homo consumerin tarvehierargian kivijalka, ostaminen, tavaranhaaliminen ja jättäävä kuluttaminen on ymmärrettävä oikeudeksi toteuttaa ihmisyyttä sen syvimmässä muodossa. Oluttölkkien pahvikotelot, tyhjentyneet savukeaskit ja etenkin pikaruokaketjun logolla varustetut käärepaperit ovat omiaan vahvistamaan ihmisihmisen asemaa osana luonnon laajaa biodiversiteettiä. Jättäämisoikeutta ei saa rajoittaa seksuaalisen suuntautumisen perusteella vaan sen tulee kuulua yhtälailla homoille, heteroille kuin myös kaikille siltä väliltä.

Artiklan 3  lisäasetus 3.1
Virtsaaminen

Ihmisen ja erityisesti miesihmisen keskeinen ihmisoikeus, oikeus virtsata välittömästi virtsaamisentarpeen herättyä, on osa perusihmisyyttä. Koska ketään ei saa kiduttaa, kohdella eikä rankaista julmasti, on miesihmiselle suotava mahdollisuus helpottaa eturauhaspainetta aikaan tai paikkaan katsomatta. Miesihmistä ei tule turhaan syyllistää virtsaamiselimen paljastamisesta julkisella paikalla jos paljastamisen tarkoituksena on virtsaaminen. Eikä muutenkaan. Virtsaavaa miesihmistä ei niin ikään saa mielivaltaisesti pidättää eikä pakottaa pidättämään. Virtsaamisoikeuden tunnustamiseksi ja tunnistamiseksi julistamme kaikki porttikongit, jalkakäytävät, oviaukot, puskat ja myös aukiot vapaiksi virtsaamisalueiksi. Tämä ihmisoikeus koskee niin homoja kuin heteroitakin. Ja kaikkia siltä väliltä. Paisti naisihmisiä, joita kyseinen ihmisoikeus ei kertakaikkiaan koske.

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai kukkahattutäti voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä uusia ihmisoikeuksia. Mikäli tarvetta ilmenee, on YK:n uusien ihmisoikeuksien työryhmä valmis tarkastelemaan muitakin ryhmiä, jotka nyky-yhteiskunnassa jäävät vaille niille kuuluvia oikeuksia.

Sininen kassi

Väsyneenä perjantai-iltana hississä pyykkitupakotivälillä tajusin, etten taitaisi pärjätä ilman sitä. Enkä olisi pärjännyt vuosiin. Ehkä kymmeneen. Sillä on kuljetettu likaiset alas, puhtaat ylös, kirjat, liinavaatteet, ompelukone, levyt, lelut (huokaus) ja jopa aika helvetin iso taulutelkkari uuteen asuntoon. Monta kertaa. Itse asiassa viimeisten kymmenen vuoden aikana sen avulla on muutettu valtava määrä tavaraa yhteensä viiden asunnon välillä.

Tunnustan: niitä on kolme. Tosin yksi on juuri nyt kaverilla lainassa. Hänkin käytti sitä tavaroiden siirtämiseen paikasta toiseen. Ja yksi on lapsella. Ja yhden sisällä on toisen lapsen petivaatteet sängyn alla piilossa odottamassa saapumista ja uinumista. Sen kahvoilla koiranpentu koettelee voimiaan ja koettaa kiskoa mukaansa. Siirtää sekin. Sitä. 

Hei, kun oikein lasken, niitä on neljä.

Vanhin niistä on lojunut kaapeissa ja jäänyt taloon kun lapset ovat kasvaneet ulos. Se on tullut mukaani kun joku muu on jäänyt ja minä lähtenyt. Kun joku muu on lähtenyt ja minä olen jäänyt.Sininen kassi on silkkaa bluusia. Haikua, melankoliaa, kaipausta. Samalla se on selviytymistä, uudelleen rakentamista ja kotiutumista. Typerä sininen kassi. Muovilangoista loimittu. Mutta niin vetävä, tilava. Väittäisin, että siihen mahtuu ainakin viisikymmentä kertaa viisikymmentä litraa erilaisia siirtoja ja muutoksia.

Samanlaisia löytyy kaikista Euroopan maista. Ja Venäjältä.  Ja Amerikasta. Ja Kiinasta.

Barcelonassa laittomat tomaattiviljelmiltä ulosviskatut maahanmuuttajat kokoavat niihin kaupan olevat laukut, meikit ja vyöt saatuaan vihiä poliisiratsiasta. Ne kahisevat metroasemalta toiselle. Ne keikkuvat olalla ja muksivat ohikulkijoita.

Sellaiset näkyvät sanomalehden jätevuorikuvissa Napolista.

Sellaisiin Etiopian syrjäseuduilla asuva paimentolaismies poikineen kokoaa suolamönttejä kraaterijärven pohjasta.

Sellaisella intialainen kerjäläisäiti kantaa imeväisikäistä lastaan pellonreunan leiristä Mumbain rautatieaseman laidalle.

Sellaisiin maalaiskodistaan kaupunkiin muuttava kiinalaisvanhapoika pakkaa koko omaisuutensa.

Sininen kassi palaa sinne, missä se on valmistettu ja mistä se ja sen kaltaiset on kuljetettu ympäri maailman, kaiken maailman saataville. Kiinalainen tehdasompelijatyttö on saanut murtosenttinsä siitä, josta minä maksoin aikoinaan euron. Sinisestä kassista.

Päivittäin ainakin tosi monta asiakasta vaihtaa kassalla keltaisen ihan omaan siniseensä. Kuten minä. Oikein laskettuna olen tehnyt sen neljä kertaa. Niin voi tehdä Australiassa, Vietnamissa, Japanissa, Arabikadulla, Thaimaassa, Turkissa.  Muovinaruista loimittu sininen kassi on maailmallisempi kuin cocis. Juuri nyt joku hongkongilainen sitisinkku kävelee kotiin itsepalvelupesulasta sininen kassi olalla keikkuen. Muksii sillä ohikulkijoita. Minusta tietämättä.  Minua ajattelematta. Ja silti. Sininen kassi yhdistää arkemme.

Ja kun minä ja hongkongilainen sitisinkku emme tarvitse sitä, voimme taitella sen. Vaatekaapin hyllyllä se vie yhtä paljon tilaa kuin viisisataasivuinen romaani.

Mikään ensimmäisellä sinisellä kassilla kotiin kannettu koottava, muotoiltu ja kansainvälisesti äärimmäisen demokraattisen oloinen esine ei enää asu kanssani. Ne on kaikki annettu, heitetty, viskattu, myyty, hajotettu, kierrätetty tai turhaksi todettu. Sininen kassi jatkaa kumppanuutta. Ei, tämä on vale. On yksi eläinhahmoinen kirjavan lapsellinen pussilakana. Se on sen täkin päällä, joka odottaa sinisessä kassissa yövierasta. Kotiinpalaajaa.