Hihnalla

Koska valtaosa kanssaeläjistämme on juuri ja juuri päässyt puusta alas eli tipahtanut kaupunkiin oman sukupolvensa aikana, on syytä korostaa erästä kaupungissa-asumisen miellyttävyyttä lisäävää seikkaa.

Yksi keskeinen käyttäytymisen paikka on ruokahihna

Kaupungeissa on etenkin lounasaikaan paljon sellaisia ravitsemusliikkeitä, joissa ruoka poimitaan itse lautaselle niin kutsutulta hihnalta. Vaihtoehtoisesti sitä kutsutaan myös linjastoksi. Koska lounasaika tavallisella työläisvirkahenkilöllä on noin parikolmekymmentä minuuttia, on syytä tietää, miten hihnalla eli linjastolla tulee käyttäytyä.

Hihnan eli linjaston alkupäässä on sievin (usein comic sans) fontein kirjattuna päivän meny eli ruokalista. Tosikaupunkilainen tekee alustavan "tätämulletänään" -valinnan jo kirjallista menyta eli ruokalistaa tavatessaan. Hidaslukuisen, hidasälyisen tai muuten vaan vähemmän nokkelan ruokailijan kannattaa tässä vaiheessa jättäytyä jonon hännille ja odottaa, kunnes hihnan eli linjaston ruuhkahuippu taittuu.

Hihnalla eli linjastolla liikutaan hyvässä ja sujuvassa rytmissä ja lusikoidaan tuotteita omalle lautaselle siinä järjestyksessä, kun ne on tarjollepantu. Suoraan hihnalta eli linjastolta ei laiteta tuotteita omaan suuhun. Edestakaista liikehdintää tai edestakas -kurkottelua tulee ehdottomasti välttää. Isot kassit, märät ja tupakanhajuiset takit sekä nuhaiset ja kuolaavat lapset tulee jättää ulos, työpaikalle tai narikkaan  - niitä ei missään tapauksessa saa kuljettaa mukana  hihnalla eli linjastolla. Jokainen sammioista kahmaistu lusikallinen tulee asettaa kokonaisuudessaan omalle lautaselle sellaisenaan. Tässä kohtaa ei ole tarkoitus nyppiä rusinoita eroon maksalaatikosta tai poimia salaatista pelkkiä meloninpaloja. Kertakauhaisu on riittävä annos -lisäkauhaisuja tulee tehdä vain jos ensikauhaisu osoittauti täydelliseksi hutiksi. Edestakaista puljausta on syytä välttää.

Koska hihna- eli linjastoravintoloiden ruoka tulee pääosin tarkkaan standardoituina puolivalmisteina, ei ruokailijan kannata turhaan käyttää aikaansa lihapyörykäiden tai kalaleikkeiden valintaan. Jokainen on taatusti ja tutkitusti  yhtä suuri ja rasvainen, joten valitsemisprosessi hihnan eli linjaston tässä vaiheessa on täysin turha.
Seurustelu ja kuulumistenvaihto on ehdottoman huonoa hihna- eli linjastokäyttäytymistä. Seurusteluun vararttuja alueita ovat vaatenaulakko ja ruokailua varten varattu pöytäryhmä. HUOM! Seurustelu veeseetilojen peilin edessä on myös erittäin epäkaupunkimaista, tästä lisää tämän kirjoittajan toisessa blogissa). Hihna eli linjasto on tarkoitettu ryhdikkääseen ja mutkattomasti etenevään ruuoan hamuamiseen, se ei ole  suomalaisen virkamiehistön smalltalk -harjoitteluun varattu alue.

Mahdolliset leivät, jos niitä nyt joku moukka edelleen syö, pitää voidella vasta omalla ruokailupaikalla. Leipien voiteleminen yhteysveitsellä jonossa on ajattelematonta ja piittaamatonta toisten ihmisten ajan ja kiireen aliarvioimista eikä sellaista kukaan kiireinen kaupunkivirkamies kykene lounasaikanaan sietämään. Parasta olisi jättää leivät poimimatta ja rasvat syömättä, näin säästyisi paitsi terveys, myös kallis aika. Ruokailijan tulee nimittäin ehdottomasti pyrkiä tavoittelemaan syömisen huippunopeutta, jotta ruokailupaikan vapauttaminen seuraavan kiireisen kaupunkilaisen käyttöön tapahtuu maksimaalisen tehokkaasti.

Hihnastolta siirrytään mieluiten ennaltamääritellylle paikalle nautimaan ravinnosta eikä mielellään seilata ympäri ruokasalia etsimässä mahdollisia tuttuja ja välttelemässä mahdollisia vihamiehiä.  Nopean, tehokkaan ja hyvinpureksitun ruokailun aikana voi vaihtaa muutaman sanan kanssaruokailijoiden kanssa kunhan ei puhu ruoka suussa ja kunhan varmistaa, ettei keskustelu ole liian intiimiä, liian äänekästä tai muuten vaaranna sitä tehokkuuden ilmapiiriä, jossa tärkeät ja kiireiset kaupunkilaisvirkamiehet haluavat syödä. Ja ne puhelimet otetaan pois siitä tarjottimelta tärisemästä.

Poistuttaessa ruuantähteet, ruokailuvälineet, serveetit, mukit ja lautaset lajitellaan oikeille paikoilleen, jolloin liikkeistä muodostuu rubikin-kuution täydellisyyttä imitoiva, kauttaaltaan koherentti ja hallittu liikkeiden ja siirtojen sarja.

Jämäkkä ja huomaamaton lounasruokailu on parhaimmillaan kohta, jossa voi osoittaa äärimmäistä kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan. Pahimmillaan jonossa notkuminen, juoruilu, haaveilu, ajattelu, päättäämätön säheltäminen ja eikusittenkitota -liikkeet antavat mahdollisuuden luoda ruokailijasta piittaamaton, kanssaihmistensä tarpeita väheksyvä moukkamainen kuva, jonka eheyttämiseen tarvitaan useita hampurilaisravintolassa suoritettuja piirakka mahassa muttei ketsupit leualla -harjoituksia.

Lopuksi haluan kiittää sosiaalisen median verkostooni kuuluvan henkilön maanantaista statuspäivitystä. Ilman sitä en olisi tullut ajatelleeksi, että maailmassamme on tällainenkin synkkä ja repivä epäkohta. Kiitos.